Siirtyminen ilmastoneutraaliin maanosaan vuoteen 2045 mennessä 

EU:n ilmasto- ja energiakehyksen tavoitteena on vähentää kasvihuonekaasupäästöjä vuoteen 2030 mennessä vähintään 40 prosenttia vuoden 1990 tasosta. 

Päästöjen kehityssuunnasta saatujen todisteiden perusteella Euroopan unionin vuoden 2030 ilmastotavoitesuunnitelmassa esitetään kuitenkin uusi ehdotus, jonka mukaan kasvihuonekaasupäästöjä on vähennettävä vähintään 55 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, mikä merkitsee lisäystä aiempaan tavoitteeseen, joka oli vähintään 40 prosenttia vuoteen 2030 mennessä.

Siirtyminen agroekologisiin viljelyjärjestelmiin voi edistää tämän tavoitteen saavuttamista, mikä on yksi EU:n maatilalta ruokapöytään -strategian tavoitteista nopeuttaa siirtymistä kestävään elintarvikejärjestelmään. UNISECO:n tutkimustulokset osoittavat, että:

• agroekologinen viljely voi auttaa lieventämään ilmastonmuutosta ja sopeutumaan sen vaikutuksiin, esimerkiksi humuksen muodostumisen ja uudistuvan peltoviljelyn avulla Itä-Itävallassa;
• uusiutuvan energian sisällyttäminen viljelyjärjestelmiin mahdollistaa uusia tulovirtoja, kompensoi maatilan energiakustannuksia ja edistää kansainvälisten, EU:n ja kansallisten ilmastoneutraaliutta koskevien sitoumusten täyttämistä (ks. Yhdistyneen kuningaskunnan tarinakartta, Suomen tapaustutkimus Policy Brief);
• maatalouskäytäntöjen muutoksilla voidaan vähentää kasvihuonekaasupäästöjä peltoalalta (ks. tapaustutkimus Itävallasta). 

Biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen pysäyttäminen

EU:n biologista monimuotoisuutta koskevan strategian 2030 tavoitteena on kääntää biologisen monimuotoisuuden häviäminen laskuun ja saada Euroopan biologinen monimuotoisuus elpymään vuoteen 2030 mennessä. Laadulliset ja määrälliset todisteet agroekologisista viljelykäytännöistä ja tapaustutkimuksen maatilojen esittelyt osoittavat, että biologinen monimuotoisuus on lisääntynyt. Tuloksia ovat muun muassa seuraavat:

• Maatilakäytäntöjen muutokset voivat lisätä geneettistä, lajien ja elinympäristöjen monimuotoisuutta (ks. saksalainen tapaustutkimus); 
• hedelmätarhojen biologista monimuotoisuutta ja veden laatua voidaan suojella ja samalla parantaa kilpailukykyä ja markkinoille pääsyä (ks. kreikkalainen tapaustutkimus); 
• biologista monimuotoisuutta voidaan lisätä ja maisemanhoitoa parantaa ja samalla säilyttää maatalouden kannattavuus paikallisten arvoketjujen avulla (ks. italialainen tapaustutkimus); 
• tavanomaisten ja luonnonmukaisten maitotilojen taloudellista elinkelpoisuutta voidaan lisätä samalla kun säilytetään luonnon monimuotoisuus niityillä ja vesivarojen laatu (ks. Latvian tapaustutkimus).  

Kaikkia politiikan tavoitteita ei voida saavuttaa samanaikaisesti tai ilman, että ne vaikuttavat toisiinsa. Kvantitatiivista näyttöä kerättiin 13 tapaustutkimuksesta eri puolilta Eurooppaa, joissa sovellettiin skenaarioita 28:sta erilaisesta maatalous-ekologisesta tilakäytännöstä verrattuna nykytilanteeseen.

Tulokset osoittavat, miten siirtyminen agroekologisiin viljelyjärjestelmiin voi lisätä julkishyödykkeiden tarjontaa (esim. biologinen monimuotoisuus, ilmaston vakauttaminen, maaperän laatu, kasvihuonekaasupäästöjen vähentäminen). Nämä hyödyt ovat kuitenkin riippuvaisia asiayhteydestä (esim. nykyisten käytäntöjen peruspäästöt, paikallinen ilmasto), ja ne voidaan korvata lisääntyneillä kustannuksilla, pääomasijoitustarpeilla ja maatilan tulojen vähenemisellä (esim. noin 5 prosenttia) (Albanito et al., 2021). Tällaiset kompromissit maan välillä ilmastopalvelujen tarjoajana ja maatalousmaan välillä tulevat todennäköisesti yhä merkityksellisemmiksi, kun ilmastovaikutukset pahenevat.