Kansalliset ja alueelliset hallitukset ja hallinnot ovat allekirjoittaneet yleissopimuksia, joilla vastataan yhteisiin globaaleihin haasteisiin, kuten Yhdistyneiden Kansakuntien kestävän kehityksen tavoitteisiin (linkki englanniksi), ilmastonmuutoksen torjumiseen, biologisen monimuotoisuuden vähenemisen vähentämiseen ja sosiaalisten oikeuksien varmistamiseen, tai ovat yhdenmukaistaneet politiikkansa niiden kanssa. Euroopan unioni on myös allekirjoittanut tai panee täytäntöön politiikkoja ja mekanismeja, joilla tuetaan tällaisten kansainvälisten kannanottojen toteuttamista, joihin myös sen jäsenvaltiot ja niiden alueet ovat sitoutuneet. 

Kansallisen tason vastuualueisiin ja mahdollisuuksiin kuuluvat:

• Kansalliset YMP-strategiat, jotka on räätälöity kunkin maan vaatimusten mukaisesti. EU on antanut suosituksia sen varmistamiseksi, että YMP:n yhdeksän erityistavoitetta saavutetaan ja että maatilalta ruokapöytään ja biologinen monimuotoisuus 2030 -strategioiden kuusi asiaankuuluvaa tavoitetta noudatetaan EU:n vihreässä sopimuksessa. 
• Suunnitellaan ja pannaan täytäntöön strategioita, jotka heijastavat kansallisia poliittisia painopisteitä, kuten sosiaali-, talous-, ympäristö-, suunnittelu- ja koulutuspolitiikkaa.
• Suunnitellaan ja pannaan täytäntöön strategioita, jotka vastaavat kansainvälisiä sitoumuksia, kuten Yhdistyneiden kansakuntien Pariisin sopimusta, jonka "tavoitteena on vahvistaa maailmanlaajuisia toimia ilmastonmuutoksen uhkaan vastaamiseksi kestävän kehityksen ja köyhyyden poistamiseen tähtäävien pyrkimysten yhteydessä", ja biologista monimuotoisuutta koskevaa yleissopimusta, jonka tavoitteena on "säilyttää ja käyttää kestävästi biologista monimuotoisuutta nykyisten ja tulevien sukupolvien hyödyksi". 

UNISECO-hankkeen tulokset osoittavat, miten siirtyminen agroekologisiin viljelyjärjestelmiin ja -käytäntöihin voi tarjota keinoja vastata maailmanlaajuisesti merkittäviin haasteisiin, joita ovat erityisesti ilmastonmuutos, biologisen monimuotoisuuden köyhtymisen vähentäminen, kestävä tuotanto ja kulutustottumukset sekä sosiaalinen oikeudenmukaisuus. 

Näyttöä saadaan työskentelemällä maatalousjärjestelmien paikallisten toimijoiden kanssa tapaustutkimuksissa (englanninkielinen linkki) 15 maassa eri puolilla Eurooppaa erilaisissa sosioekonomisissa, ympäristöllisissä ja kulttuurisissa yhteyksissä sekä analysoimalla agroekologisten käytäntöjen laajamittaisen käyttöönoton alueellisia vaikutuksia eurooppalaisten elintarvikejärjestelmien tulevaisuuden skenaarioiden yhteydessä.

Näytön perusteella annettiin poliittisia suosituksia, joissa otettiin huomioon maatalouden ja ekologisen siirtymävaiheen erityispiirteet eri maissa ja eri alueilla, ja niistä on laadittu yhteenveto toimintapoliittisissa tiedotteissa.