Agro-ekologinen tietopaikka

Poliittiset suositukset

Tietämyksen edistämiseen ja yhteistyön tukemiseen tähtäävät poliittiset toimenpiteet ovat keskeisiä välineitä, joilla edistetään agroekologista siirtymää Euroopassa erityisesti silloin, kun maatilat ovat tutustumassa agroekologisiin käytänteisiin ja tarvitsevat tietopohjan kartuttamista. Neuvontapalveluiden tukeminen on tukipilarina maatalousekologisissa siirtymissä, joissa siirrytään tuotantopanosintensiivisestä tuotantomallista tietointensiiviseen tuotantomalliin. Yhteistyötoimenpiteillä voidaan luoda synergiaa eri elintarvikeketjujen välille ja niiden sisällä, ylläpitää valmiuksien kehittämistä ja edistää kuluttajien osallistumista. Maatalouden ympäristötukia ja investointimaksuja olisi edelleen räätälöitävä ja kohdennettava tiettyihin tilatyyppeihin (esim. pieniin ja keskisuuriin tiloihin), jotta voidaan edistää laajempia muutoksia ja varmistaa uusien käytäntöjen pysyvyys. Yhteisen maatalouspolitiikan maaseudun kehittämisohjelmaan sisältyy tällaisia välineitä, joita voitaisiin kuitenkin mukauttaa ja kohdentaa siten, että maatalousekologiaa pidettäisiin ensisijaisena tavoitteena. Maatalousekologisten käytäntöjen tulospohjaiset maksut ovat tärkeitä innovatiivisia välineitä, joiden hyötyjä on havaittu pilottihankkeissa. Viljelijöiden osallistuminen tulosten seurantaan voisi parantaa toimenpiteiden kustannustehokkuutta. 

Maatalousekologiseen siirtymiseen tarvitaan keskipitkän aikavälin strategisia suunnitelmia, joilla voidaan edistää maatilatason muutoksia ja mahdollistaa maatalousekologian asteittainen laajentaminen alueellisella tasolla:

  • parantamalla viljelijöiden tietämystä agroekologian ympäristöhyödyistä ja taloudellisista mahdollisuuksista yhteistyön ja vertaisoppimisen avulla valtavirtaistamalla nykyisten EIP-AGRI-toimintaryhmien kokemukset;
  • lisäämällä paikallisten toimijoiden valmiuksia luoda agroekologisia verkostoja ja pitkäkestoista horisontaalista ja vertikaalista yhteistyötä elintarvikeketjussa pienten ja keskisuurten maatilojen aloitteiden avulla. Tähän sisältyy viljelijöiden yhteistyön lisääminen yhteisissä varastointi-, jalostus- ja markkinointitoimissa sekä arvoketjun toimijoiden, kuten kauppiaiden, vähittäiskauppiaiden, ravintoloiden, koulujen ja kuluttajien, sitouttaminen sellaisten arvoketjujen luomiseen, joissa tunnustetaan agroekologisen viljelyn ja elintarvikejärjestelmien vaatimukset ja edut. Tämä parantaisi viljelijöiden neuvotteluvoimaa ja lisäarvoa ja vähentäisi näin agroekologisten viljelyjärjestelmien riippuvuutta julkisesta tuesta;
  • parannetaan maatalousjärjestelmien kestävyysvaatimuksia, joissa viljelijöille annetaan enemmän vastuuta ja palkkioita ympäristötavoitteiden saavuttamisesta, myös uusien tuloksiin perustuvien maatalouden ympäristö- ja ilmastotoimenpiteiden avulla;
  • yksityisten järjestelmien ja arvoketjujen aloitteiden mukauttaminen julkisiin kestävyysstandardeihin maatilalta ruokapöytään -strategian mukaisesti;
  • sisällyttämällä agroekologian periaatteet ja käytännöt koulujen opetussuunnitelmiin, jotka kattavat elintarvikkeiden tuotannon ja kulutuksen periaatteet, maatalouskäytännöt ja sosiaalisen vastuun;
  • parantaa maatalouspolitiikan suunnittelua ja hallinnointia ja soveltaa laajempaa elintarvikejärjestelmän näkökulmaa agroekologisiin siirtymiin Euroopan vihreän sopimuksen tavoitteiden saavuttamiseksi.

Erityissuositukset, joissa otetaan huomioon maatalouden ja ekologisen siirtymän erilaiset olosuhteet 15 Euroopan maassa tehdyissä tapaustutkimuksissa, on tiivistetty tapaustutkimuksia koskeviin poliittisiin selvityksiin.

Toimintapoliittiset tiedotteet

Austria

Czech Republic

Finland

France

Germany

Greece

Hungary

Italy

Latvia

Lithuania

Romania

Spain

Sweden

Switzerland

United Kingdom

Project level briefs