• Kansalaisjärjestöjen nykyinen rooli agroekologisissa elintarvikejärjestelmissä
• Kansalaisjärjestöjen tuleva rooli agroekologisissa elintarvikejärjestelmissä

---

Kansalaisjärjestöjen nykyinen rooli agroekologisissa elintarvikejärjestelmissä

Tietoisuuden lisääminen, investoinnit, puolustaminen

Tutkimuksissa on todettu, että sosiaaliset verkostot ovat yhteinen ja tärkeä nimittäjä tapauksissa, joissa eri sidosryhmät ovat kokoontuneet yhteen käsittelemään tehokkaasti luonnonvaroihin liittyviä ongelmia ja pulmia (Bodin ja Crona, 2009).

Kansalaisjärjestöihin, kansalaisyhteiskunnan järjestöihin ja paikallisyhteisöjen edustajiin kuuluvat toimijat ovat edustettuina useimmissa UNISECOssa käsiteltyjä tapaustutkimuksia hallinnoivissa verkostoissa, vaikkakin harvoin. Tutkimuksessa kävi ilmi, että kansalaisjärjestöjen tärkein tehtävä on lisätä yleisön tietoisuutta tapaustutkimusten keskeisistä haasteista ja vaikuttaa eri tasoilla tapahtuvan edunvalvonnan kautta. 

Joissakin maissa kansalaisjärjestöt ovat erittäin aktiivisia. Esimerkiksi Saksassa tapaustutkimus koski peltomaiden tehomaataloutta, johon liittyy erityisesti biologisen monimuotoisuuden köyhtymiseen ja vesien pilaantumiseen liittyviä kestävyyskysymyksiä; ympäristöalan kansalaisjärjestöjen paikalliset osastot lisäävät tietoisuutta maankäyttökäytäntöjen ympäristövaikutuksista.  Ne rahoittavat kampanjoita ja pienimuotoisia toimenpiteitä lahjoituksin, ja joissakin tapauksissa ne toteuttavat erityisiä ympäristöaloitteita yhdessä paikallisten kyläyhdistysten kanssa, jotka pyrkivät ylläpitämään paikallisia perinteitä. Ne edistävät myös viljelijöiden ja paikallisyhteisöjen välistä tiedonvaihtoa maatalousekologisista käytännöistä ja niiden hyödyistä.   

Myös Ranskassa ympäristöjärjestöt pyrkivät kannustamaan toimijoita ottamaan ympäristöongelmat huomioon. Tavoitteena on tukea maanviljelijöiden siirtymistä ja koko arvoketjun siirtymistä maatalousekologisiin käytäntöihin (esim. maatalouden tuotantopanosten aiheuttaman vesien pilaantumisen vähentämiseksi). Kansalaisjärjestöt ovat jopa yhteisrahoittaneet poliittista tukea valuma-alueilla, joilla on vedenlaatuongelmia. 

Romaniassa, jossa biologista monimuotoisuutta ja maisemaa hyödyttävällä pienviljelyllä on vakavia taloudellisia haasteita, kansalaisjärjestöt toimivat jatkuvina tiedonsiirtokanavina paikallisyhteisöjen, poliittisten päättäjien, asiantuntijoiden ja tiedemaailman välillä. Ne ovat ottaneet tehtäväkseen tiedottaa paikallisyhteisöille ja antaa niille mahdollisuuksia osana laajempia suojeluhankkeita vertaisoppimisen ja kokemusten vaihdon kautta, tukemalla pienviljelijöitä julkisten rahoitusmahdollisuuksien saamisessa ja investoimalla paikallisesti ja yhteisesti merkityksellisiin infrastruktuureihin. Niillä on myös keskeinen rooli paikallisyhteisöjen neuvomisessa niiden asiantuntemuksen alaan liittyvissä yhteistä etua koskevissa asioissa, julkisten kuulemisten järjestämisessä ja yhteisöjen edustamisessa päätöksentekofoorumeilla, kuten paikallisissa neuvostoissa tai keskeisissä instituutioissa, kuten ministeriöissä. Kansalaisjärjestöjä pidetään myös vahtikoirina kansallisella tai paikallisella tasolla tapahtuvien lakimuutosten suhteen, ja ne välittävät nämä tiedot paikallisyhteisöille ja pyrkivät helpottamaan yleisön osallistumista poliittiseen päätöksentekoon, mikä edistää paikallisen kansalaismielipiteen kehittymistä ja paikallisviranomaisten vastuullisuutta. He myös edistävät jatkuvasti ja intohimoisesti paikallisia luonto- ja kulttuuriarvoja, paikallisia tuotteita, maanviljelijöitä ja käsityöläisiä "ulkomaailmassa" joukkotiedotusvälineissä, messuilla ja konferensseissa. 

Skotlannissa tapaustutkimuksen dilemma koski mahdollisuuksia tuottaa julkista hyötyä (esim. maisemanhoito matkailua ja virkistystä varten) maataloudessa ja samalla säilyttää taloudellinen elinkelpoisuus. Kansalaisjärjestöt voivat vaikuttaa merkittävästi julkishyödykkeiden tuottamiseen kentällä.

Ranskassa ympäristöjärjestöt antavat suosituksia ja vaihtavat tietoja viljelijöiden ja maatalousneuvojien kanssa agroekologisten käytäntöjen toteuttamiseksi. Maatalousalan hallintoverkosto on monimutkainen, ja tärkein havaittu kiistanalainen asia koskee agroekologisten ja ympäristökäytäntöjen vaikutuksia maatalouden tuottavuuteen. Kansalaisjärjestöjen sekä maatalous- ja toimitusketjujen toimijoiden välillä esiintyy kitkaa, ja viljelijät katsovat, että heidän on päätettävä siitä, miten he harjoittavat maataloutta, eikä ympäristöalan kansalaisjärjestöjen tai yhteiskunnan, myös julkisten laitosten, tehtäväksi. On myös osa väestöstä, joka pitää kansalaisjärjestöjen kantoja liian äärimmäisinä. 

Unkarissa, jossa hankkeessa käsiteltiin maaperää säästävää viljelyä, kansalaisjärjestöjen rooli liittyy yleisen tietoisuuden lisäämiseen nykyisten, teollistuneeseen maatalouteen perustuvien elintarvikejärjestelmien kestämättömyydestä. Ne myös välittävät kuluttajien etuja elintarviketuotannon sidosryhmille ja pyrkivät painostamaan näitä toimijoita julkisen politiikan avulla. Käytännössä näillä järjestöillä on kuitenkin todettu olevan vain vähän tai ei lainkaan vaikutusvaltaa.

Italiassa keskityttiin kehittämään monipuolisempaa viljelyjärjestelmää erittäin erikoistuneella ja markkinasuuntautuneella viininviljelyalueella paikallisen viljelyjärjestelmän kestävyyden lisäämiseksi. Kansalaisjärjestöillä on keskeinen rooli paikallisille kansalaisille suunnatussa viestinnässä kestävän kehityksen haasteista, joita paikallinen maatalousjärjestelmä ja erityisesti luonnonmukainen maatalous kohtaavat. Latviassa, jossa nurmipohjaisen tavanomaisen ja luonnonmukaisen maidontuotannon taloudellinen elinkelpoisuus oli suurin huolenaihe, muutamat ympäristöalan kansalaisjärjestöt ovat aktiivisia toimijoita sosiaalisessa verkostossa, mutta niiden vaikutusvalta näyttää olevan vähäinen.

Kansalaisjärjestöjen tuleva rooli agroekologisissa elintarvikejärjestelmissä

Analyysimme paljasti erilaisia esteitä ja tekijöitä, jotka haittaavat tai helpottavat agroekologisten käytäntöjen käyttöönottoa 15:ssä hankemaassa eri puolilla Eurooppaa. Ne on esitetty alla olevassa sanapilvessä, ja ne on ryhmitelty kolmeen laajaan pääteemaan: 

1. tiedon ja sosiaalisen pääoman puute; 
2. lisäarvon, jalostuksen ja markkinoille pääsyn puute;
3. tehoton politiikan suunnittelu

Sanapilvi 15 UNISECO-tapaustutkimuksessa havaituista esteistä ja tekijöistä.

On mainittava, kuten tämän jakson muissa osissa, että 15 tapaustutkimusta ovat eri vaiheissa siirtymisessä maatalousekologiaan ja että joissakin tapauksissa hanketyö keskittyi siirtymisen käynnistämiseen, kun taas toisissa tapauksissa se keskittyi jo käytössä olevien maatalousekologisten käytäntöjen parantamiseen tai tukemiseen:

• Aloittavat tapaustutkimukset - miten siirtyminen voidaan aloittaa tavanomaisessa viljelyjärjestelmässä toteuttamalla lähinnä asteittaisia muutoksia viljelyjärjestelmissä. Nämä maat olivat Itävalta, Sveitsi, Saksa, Suomi, Ranska, Kreikka, Unkari, Ruotsi ja Yhdistynyt kuningaskunta.
• Tehostavat tapaustutkimukset - miten voidaan tehostaa siirtymää maatalousjärjestelmissä, joissa jo sovelletaan agroekologisia käytäntöjä, toteuttamalla muutos, joka johtaa maatalousjärjestelmän ja/tai koko elintarvikejärjestelmän uudelleensuunnitteluun. Nämä maat olivat Tšekki, Espanja, Italia, Liettua, Latvia ja Romania.

Joissakin tapaustutkimuksissa kestävyyden pääkysymykset ovat luonteeltaan sosioekonomisia (CZ, ES, LT, LV, RO, LT, CZ), kun taas toisissa ne ovat ympäristöön liittyviä (CH, DE, FI, FR, HU, IT, SE, IT, SE) tai sekä sosioekonomisia että ympäristöön liittyviä (AT, GR, UK).
Kunkin tapaustutkimuksen paikallinen monitoimijainen sidosryhmä laati strategioita, joilla puututaan edellä mainittuihin agroekologisen siirtymän esteisiin ja ajureihin. 

Strategioissa, joihin voi tutustua raportissa 3.4 "Maatalousekologisten viljelyjärjestelmien keskeiset esteet Euroopassa ja yhteisesti laaditut strategiat niiden poistamiseksi", ehdotetaan muutoksia maatalousjärjestelmän hallinnointiin sekä markkinoiden ja politiikan kannustimiin, joiden odotetaan tukevan maatalousekologista siirtymää. Strategioissa yksilöidään eri toimijoiden roolit sen sosiaalis-ekologisen järjestelmän sisällä ja ulkopuolella, jonka osa maatalous on, ja se, miten ne voivat tehdä yhteistyötä esteiden ja ajureiden poistamiseksi ja miten ne voivat helpottaa viljelijöiden agroekologisten käytäntöjen toteuttamista.

Lataa:

D3.4 - Report on key barriers of AEFS in_Europe and co-constructed_strategies (pdf)

           D3.4 - Annex 1 Inventory barriers drivers (xlsx)

Havaitsimme, että agroekologisten siirtymien onnistumisen kannalta keskeisiä tekijöitä ovat parantunut tietämys agroekologisten käytäntöjen hyödyistä ja taloudellisista mahdollisuuksista, koulutuksen ja elinikäisen oppimisen merkitys sekä kypsä sosiaalinen pääoma ja vahvistunut yhteistoiminta ja kollektiiviset instituutiot agroekologisissa arvoketjuissa. Tällaisia prosesseja on tuettava politiikalla ja julkisella sektorilla, jotka käsittelevät taloudelliseen hyväksikäyttöön, markkinoille pääsyyn ja valtasuhteisiin liittyviä kysymyksiä sekä elintarvikeketjujen ylikulutukseen ja ruokahävikkiin liittyviä ongelmia, joilla on vaikutuksia kansanterveyteen, sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen ja elintarviketurvaan.

Kansalaisjärjestöillä on oma roolinsa tiedon ja sosiaalisen pääoman rakentamisessa, joka on keskeinen este agroekologialle Euroopassa.

Yleisimmin havaittu este agroekologialle on tietämättömyys erityisistä agroekologisista käytännöistä ja niiden kestävyyshyödyistä sekä taloudellisista mahdollisuuksista ja niihin liittyvistä epävarmuustekijöistä, jotka liittyvät lisäarvon tuottamiseen agroekologisesti tuotetuista tuotteista. Useimmat tapaustutkimukset raportoivat tällaisista esteistä, mikä kuvastaa agroekologisen maatalouden tietointensiivistä luonnetta. Nämä esteet liittyvät pääasiassa viljelijöiden tiedon puutteeseen, mutta ne korostavat myös neuvojien ja ammattikouluissa työskentelevien opettajien erityisosaamisen tarvetta. Tähän liittyvä heikkous on toimijoiden välisen koordinoinnin vähäisyys ja jopa tiedon jakamiseen tarkoitettujen verkostojen puuttuminen. Ilman vertaisverkostoja, joiden avulla voidaan jakaa kokemuksia ja tietoa, viljelijät eivät koe kykenevänsä toteuttamaan agroekologisia käytäntöjä, ja institutionaalisen tuen puute voi aiheuttaa yksinäisyyden tunnetta ja viljelijöiden väsymystä (esim. liettualaiset ja romanialaiset tapaustutkimukset). 

Monissa tapauksissa oli myös näyttöä siitä, että yhteistyökyky ja -halukkuus oli heikko, mikä johtui heikosta sosiaalisesta pääomasta sekä viljelijöiden individualismista ja keskinäisestä kilpailusta. Itä-Euroopassa yhteistyöhaluttomuutta voidaan selittää kielteisillä kokemuksilla kansallistetuista kollektiivisista maatalousjärjestelmistä. Luottamuksen ja luottamuksen puute maatalousosuuskuntia kohtaan ja siitä johtuva alhainen yhteistyöhalukkuus liittyvät läheisesti taloudellisiin esteisiin. Yhteistyöhalukkuuden puute voi esimerkiksi estää varastointi- ja jalostusinfrastruktuurin yhteishankinnan tai suoramarkkinoinnin.

Nämä havainnot korostavat, että tarvitaan toimia luottamuksen ja sosiaalisen pääoman rakentamiseksi, mikä on pitkäaikainen prosessi, jossa kansalaisjärjestöillä on ehdottomasti oma roolinsa.
Saksassa, joka on aloittava tapaustutkimus maanmuokkauksen vähentämisen, viljelykasvien monipuolistamisen ja viljelykasvien yhdistämisen alalla, kansalaisjärjestöjen tietämystä lisäävä rooli voi jatkossakin tukea agroekologiaa hedelmällisessä ympäristössä, jossa viljelijöiden päätöksentekoprosessiin vaikuttavat tiedonkulku, sopimusjärjestelyt ja säännöt, joita useat eri toimijat tarjoavat. Näihin kuuluvat neuvontaa antavat ja valmiuksien kehittämistä edistävät toimijat, arvoketjun toimijat ja paikallisyhteisöjen yhdistykset, jotka edustavat ympäristönäkökohtia ja erityisryhmien etuja. 

Unkarissa, joka on aloitteentekijä ja joka harjoittaa myös maaperänsuojeluviljelyä, tarvitaan kansalaisjärjestöjä/kansalaisorganisaatioita yhteistyöhön perustuvassa ympäristössä, joka voisi muodostua kansalliseksi maaperänsuojelufoorumiksi. Tähän foorumiin tulisi kuulua myös arvoketjun toimijoita, viranomaisia ja hallintoa, tutkijoita, kuluttajia ja tiedotusvälineitä, ja sen tulisi toimia neuvoa-antavana lautakuntana poliittisen päätöksenteon alalla ja välineenä, joka vahvistaa tieteen, politiikan ja käytännön välistä yhteyttä. Kansalaisjärjestöjä tarvitaan myös lisäämään kuluttajien tietoisuutta maaperästä tärkeänä luonnonvarana ja auttamaan toimitusketjun lyhentämisessä. 

Romaniassa, joka on esimerkkinä pyrittäessä parantamaan luonnonsuojelun ja taloudellisen elinkelpoisuuden välistä tasapainoa pienimuotoisessa maataloudessa, kansalaisjärjestöt ja kansalaisaloitteet ovat yksi paikallisen ja laadukkaan ruoan kasvavan kysynnän liikkeellepanevista voimista. Useat aloitteet tarjoavat korvaamatonta apua viljelijöille, jotka hakevat EU:n tukia tai rahoitusta. Ne luovat uusia puitteita pienviljelijöiden ja paikallisten tuotteiden edistämiselle ja tuovat kuluttajat lähemmäs tuottajia. Tämä auttaa lieventämään perinteisen maatalouden taloudellisia rajoitteita. Nämä toimijat auttavat myös kuromaan umpeen kuilua tiedottamisessa ja osallistumisessa julkiseen päätöksentekoon. Kaikki nämä kansalaisjärjestöjen nykyiset roolit ovat tärkeitä myös tulevaisuudessa, kun tiedon jakaminen, markkinoille pääsy ja paremmat poliittiset ja lainsäädännölliset puitteet ovat olennaisen tärkeitä maatalousekologisten käytäntöjen tukemisessa. 

Märehtijöiden viljelyn monipuolistamista koskevassa esimerkkitapauksessa Ruotsissa kuluttajakysyntä määräytyy suurelta osin sen mukaan, mitä on saatavilla ja mitä markkinoidaan. Vähittäiskauppiaat, elintarviketeollisuus, kansalaisjärjestöt, julkiset virastot ja tiedotusvälineet ovat tärkeitä toimijoita kuluttajien kysynnän muokkaamisessa, ja ne voisivat auttaa muuttamaan kasvipohjaisen ruoan nousevan trendin monipuolistamisen moottoriksi.

Storymaps

UNISECO tarjoaa erittäin mielenkiintoisia havaintoja erilaisissa maantieteellisissä ja kulttuurisissa ympäristöissä tehdyistä tapaustutkimuksista. Kussakin tarinakartassa on mukana eri sidosryhmiä, kuten kansalaisjärjestöjä/kansalaisjärjestöjä ja paikallisyhteisöjä. Täältä löydät inspiraatiota tai esimerkkejä siitä, miten kansalaisjärjestöt/kansalaisjärjestöt ja paikalliset yhteisöt toimivat eri aloilla - hiilineutraalista maidosta tai kestävistä hedelmistä veden laatuun tai maidontuotantotilojen pienimuotoisuuteen. Yhteisöt eri puolilla Eurooppaa saattavat siis löytää yhden tai pari niistä, jotka ovat kaikkein merkityksellisimpiä. Tutustu tarkemmin koko tarinakarttojen kokoelmaan.

VIEW ALL CASE STUDY STORYMAPS HERE (in English)