Tervetuloa Agroecological Knowledge Hubin tähän osioon, joka on omistettu kansalaisjärjestöille/kansalaisyhteiskunnan organisaatioille, jotka ovat olennainen osa Euroopan (agroekologista) maatalous- ja elintarvikejärjestelmää.
Jatkumon luominen tieteen, politiikan ja käytännön välille (tai päinvastoin) ottamalla kansalaisjärjestöt mukaan oppimaan ja rakentamaan yhdessä käytännöllisiä ja toimivia ratkaisuja agroekologian edistämiseksi.
Selvitä, mitä kansalaisjärjestöt edistävät maatalouden ja elintarvikejärjestelmien muutosprosessia ja mitä ne voivat tehdä myös lähitulevaisuudessa.
Käytä kolmea alla esiteltyä välinettä myönteisten muutosten tunnistamiseen ja toteuttamiseen paikallisessa kontekstissasi.
Työkalut myönteisten muutosten tunnistamiseen ja tukemiseen omassa ympäristössäsi.
- Hankkeissasi: monialainen lähestymistapa monitoimijaisten foorumeiden avulla
- Paikallisen maatalousympäristönne hallinnollisessa ulottuvuudessa: sosiaalisten verkostojen analyysi (SNA).
- Paikallisissa/alueellisissa/kansallisissa markkina- ja poliittisissa puitteissa: markkinoiden ja politiikan välineiden monikriteerianalyysi (MCA).
Hankkeissasi: monialainen lähestymistapa monitoimijaisten foorumeiden avulla.
Monitoimijaiset toimintamallit ovat tärkeä osa UNISECO-hankkeen monialaista luonnetta. MAP:ien käytön keskeisenä tavoitteena on toimia ilman aukkoja tieteen ja käytännön välillä ja tarjota neuvoa-antava kehys, joka tukee "systeemilähestymistapaa" aiheeseen, jota haluat käsitellä.
Tässä lähestymistavassa tunnustetaan, että on arvokasta ja tarpeellista koota yhteen useita tieto- ja kokemuslähteitä, jotka ovat peräisin eri taustoista, rooleista ja tieteenaloilta (esim. tiede, käytäntö, liike-elämä, yritykset, neuvontapalvelut, valtiosta riippumattomat järjestöt, koulutus), eri toimijaryhmistä (tiedon tuottajat, käyttäjät ja välittäjät näiden kahden välillä, verkostot, klusterit) ja jotka kykenevät pohtimaan erityyppisiä (teknologisia, sosiaalisia ja organisatorisia) innovaatioita.
UNISECOn monitoimijaiset foorumit tarjosivat jatkuvaa osallistumista ja avointa kaksisuuntaista ajatustenvaihtoa, jotta loppukäyttäjät ja maatalouden sidosryhmät voisivat yhdessä oppia ja luoda tietoa EU:n ja paikallisten tapaustutkimusten tasolla. Kussakin toimintakumppanuudessa oli 10-20 edustajaa, jotka valittiin siten, että ne kuvastivat hankkeen aiheen - siirtyminen agroekologisiin viljelyjärjestelmiin ja niiden tukeminen EU:ssa - ja sen tapaustutkimusten kannalta merkityksellisiä aiheita. Toimintakohtaisiin suunnitelmiin kuului henkilöitä, ryhmiä ja/tai laitoksia, jotka vaikuttavat agroekologisten viljelyjärjestelmien prosesseihin ja tuotoksiin tai joihin ne vaikuttavat, mukaan lukien kansalaisjärjestöt ja neuvonta- ja palveluntarjoajat, politiikan täytäntöönpanosta vastaavat virkamiehet ja julkishallinto, elintarvikealan arvoketjun edustajat ja viljelijät. MAP:n osallistujat antoivat neuvoja ja palautetta toimista ja materiaaleista ja varmistivat, että tuotokset vastaavat heidän tarpeitaan, ja he osallistuivat muun muassa AEFS:ään siirtymisen keskeisten esteiden ja ajureiden tunnistamiseen, hoitostrategioiden arviointiin ja yhteiseen laatimiseen sekä AEFS:ää vahvistavien poliittisten ja markkinakannustimien kehittämiseen.
Ohjeita MAP-lähestymistavan soveltamiseksi omassa ympäristössäsi
Ohessa on kaksi metodologista selontekoa, jotka olemme laatineet auttamaan kaikkia
organisaatioita, jotka ovat kiinnostuneita testaamaan tai käyttämään tätä lähestymistapaa käsitelläkseen
monimutkaisia aiheita, kuten agroekologisiin viljelyjärjestelmiin liittyviä aiheita.
Yksityiskohtaisempaa tietoa siitä, miten vuorovaikutuksen laatua ja monialaisten toimintamallien tuloksia voidaan
arvioida, sekä UNISECOssa koottujen monialaisten toimintamallien arvioinnin yksityiskohtia voi lukea asiakirjasta D7.3
- Report on the Assessment of Transdisciplinary Tools and Methods.
Lataa:
D7.3 - Report on the Assessment of Transdisciplinary Tools and Methods (pdf)
Paikallisen maatalousympäristön hallintoulottuvuus: sosiaalisten verkostojen analyysi (SNA).
SNA määritellään ihmisten, ryhmien, organisaatioiden, tietokoneiden tai muiden tietoa/tietoa käsittelevien yksiköiden välisten suhteiden ja virtojen kartoittamiseksi ja mittaamiseksi (Krebs, 2010). SNA:n avulla toteutettu sosiaalisten suhteiden lähestymistapa luonnonvarojen hallintaan mahdollistaa sen tutkimisen, miten järjestelmän toimijoiden väliset suhteet mahdollistavat ja rajoittavat luonnonvaroihin kohdistuvaa inhimillistä toimintaa (Bodin ja Prell, 2011). Se on myös keino visualisoida ihmisten välisten yhteyksien voimaa, mikä mahdollistaa sen tunnistamisen, miten vuorovaikutus ja tiedon jakaminen rakentuu ja miten sitä voidaan optimoida.
SNA voidaan toteuttaa joko kvantitatiivisen ja/tai kvalitatiivisen lähestymistavan avulla. UNISECOssa analyysi tehtiin sekamenetelmällä, jonka tavoitteet olivat seuraavat:
- Tunnistettiin ja analysoitiin 15 tapaustutkimuksen keskeisten agroekologisten "dilemmojen" (haasteiden) ratkaisemisen kannalta merkityksellisimmät toimijat (seitsemästä päätoimijatyypistä: viljelijät, viranomaiset ja hallinto, maatalouselintarvikkeiden arvoketjun toimijat, tiede-, innovaatio-, neuvonta- ja valmiuksien kehittämistoimijat, valtiosta riippumattomat järjestöt, kansalaisyhteiskunnan organisaatiot, paikallisyhteisöjen edustajat, kuluttajat ja tiedotusvälineet), ja selvitettiin heidän roolinsa, asemansa ja näkökulmansa;
- Kunkin haasteen kannalta merkityksellisten hallintoverkostojen tunnistaminen ja analysointi, sääntöjen, säädösten, valtasuhteiden, konfliktien, yhteistyön, kollektiivisen toiminnan dynamiikan, tieto- ja aineellisten hyödykkeiden virtojen selvittäminen, päätöksentekoprosessien ymmärtäminen ja sen selvittäminen, miten verkosto ja sen osatekijät (toimijat ja toimijoiden väliset yhteydet) voivat vaikuttaa agroekologiaan siirtymisen polkuihin.
Analyysi ulottui siten huomattavasti maatilatasoa pidemmälle tarkastelemalla sitä, miten eri sidosryhmät osallistuvat siirtymäprosesseihin kohti kestävää maataloutta ja elintarvikejärjestelmiä. NET-MAP (verkostokartoitus) oli työkalupakki, jota käytettiin verkostokarttojen yhteiseen kehittämiseen paikallisten sidosryhmien kanssa ja vuorovaikutteiseen analyysiin, ja sen tavoitteena oli varmistaa tiedon yhteistuotanto, yhteinen oppiminen ja suosia poikkitieteellisiä lähestymistapoja (Hauck et al., 2015; Hauck et al., 2016).
NET-MAP-työkalu ei ole ohjelmisto, vaan matalan teknologian ja kustannustehokkuuden omaava, haastatteluihin perustuva kartoitustyökalu. Termillä "työkalu" viittaamme yksinkertaisesti SNA:n toteuttamiseen tarvittavaan pakettiin, joka sisältää pieniä kuvioita (tai post-it-kortteja), jotka edustavat eri toimijoita. Toimijat yhdistetään viivoilla, jotka paljastavat, miten ne ovat yhteydessä toisiinsa ja, mikä ehkä vielä tärkeämpää, miten ne eivät ole yhteydessä toisiinsa. Tutkijat, avustajat ja toteuttajat voivat käyttää sitä tiedon visualisointiin ja monimutkaisten virallisten ja epävirallisten verkostojen, valtasuhteiden ja toimijoiden tavoitteiden vuorovaikutuksen ymmärtämiseen.
Esimerkkejä UNISECO-tapaustutkimusten tuloksista: näkemyksiä karjankasvatusjärjestelmistä, peltokasvi- ja monivuotisten viljelykasvien järjestelmistä sekä sekaviljelystä.
Sveitsissä keskeinen ongelma oli se, miten vähentää suuria eläintiheyksiä ja säilyttää samalla kannattavuus, kun otetaan huomioon merkittävät polkuriippuvuudet (navettarakenteet, syvyydet, tuotantoketjun alkupään ja loppupään markkinat, tietojärjestelmä).
Sveitsiläinen tapaustutkimus kattoi Luzernin keskusjärvien maatalousalueen, joka on yksi Sveitsin ja Euroopan intensiivisimmistä sikatalousalueista, mikä aiheuttaa merkittäviä ympäristöongelmia. Näyttää siltä, että eläinten tiheyden vähentämisen tarpeesta vallitsee melko yleinen yksimielisyys. Keskeisiä toimijoita ovat maanviljelijät. Heillä on yhteyksiä markkinatoimijoihin, jotka toimivat tuotantoketjun alkupäässä ja loppupäässä, kuntiin ja kantonien toimijoihin sekä neuvontapalveluja tarjoaviin toimijoihin. Jotta keskeiseen dilemmaan voitaisiin puuttua paremmin, nykyistä verkostoa olisi parannettava monessa suhteessa: vastakkaisia etuja edustavien eri julkisten virastojen välillä olisi oltava selkeämpi jako. Painopisteen ei pitäisi olla niinkään kompromissien löytämisessä kuin voimassa olevien lakien perusteellisessa täytäntöönpanossa. Lisäksi suuren vaikutusvallan omaavalla yleisöllä pitäisi olla verkostossa näkyvämpi rooli. Ekosysteemien tilasta tiedottaminen on puutteellista, ja ympäristöalan kansalaisjärjestöjen vaikutusvaltaa voitaisiin lisätä. Lisäksi tuotanto ja kulutus ovat lähes täysin irrallaan toisistaan, ja eri toimijat tuotantoketjun loppupään markkinoilla valvovat markkinoita. Viljelijöiden ja kuluttajien välillä pitäisi olla tiiviimpi yhteys, jotta kuluttajat saisivat paremman käsityksen siitä, miten heidän elintarvikkeensa on tuotettu.
Unkarissa keskeinen ongelma oli se, miten agroekologiset käytännöt voitaisiin integroida peltomaahan hyvin markkinasuuntautuneissa peltoviljelyjärjestelmissä maaperän laadun säilyttämiseksi ja parantamiseksi ilman merkittäviä kielteisiä vaikutuksia maatilojen taloudelliseen elinkelpoisuuteen. Unkarin viljelykasvien tuotannon agroekologisia olosuhteita pidetään yleisesti ottaen hyvinä, mutta kasvukauden aikainen vesipula, ilmastoon sopeutuminen ja erityisesti maaperän heikkeneminen asettavat viljelijöille yhä suurempia ympäristöhaasteita.
Innovatiiviset viljelijät ovat erityisryhmä, joka on jossain määrin eristyksissä perinteisistä viljelijöistä. Maaperänsuojeluun liittyvä yhteistyö kansalaisjärjestöjen ja/tai kansalaisyhteiskunnan organisaatioiden välillä ei ole tyypillistä sen enempää kansallisella kuin paikallisellakaan tasolla. Yhteistyötä viranomaisten ja tieteen sisällä ja niiden välillä olisi lisättävä, jotta se palvelisi alan käytännön tarpeita ilmaston lieventämisessä ja valmistautumisessa maatalousekologiaan siirtymiseen pitkällä aikavälillä. Erityisosaamista (esim. täsmäviljely) omaavien ammattitaitoisten maataloustyöntekijöiden puute on suuri ongelma. Maatalousalan innovaatiot ja digitalisaatio ovat edellä maatalousalan koulutuksen rakennetta ja sisällön laatua sekä keskiasteen että korkea-asteen koulutuksessa, koska kurssit ja aiheet ovat vanhoja ja koska esittelyyn ja koulutukseen ei ole riittävästi pääomaa. Hallituksen on kannustettava viljelijöitä osallistumaan tutkimushankkeisiin.
Italiassa keskeinen ongelma oli, miten edistää viljelyjärjestelmien monipuolistamista erittäin erikoistuneella ja markkinasuuntautuneella viininviljelyalueella ottamalla käyttöön agroekologisia käytäntöjä, lisäämällä biologista monimuotoisuutta ja parantamalla maisemanhoitoa sekä säilyttämällä samalla maatalouden kannattavuus paikallisten arvoketjujen kautta.
Tapaustutkimus tehtiin Chianti Biodistrict -alueella. Biodistrict on maantieteellinen alue, jossa maanviljelijät, kansalaiset, matkailualan toimijat, yhdistykset ja viranomaiset tekevät virallisen sopimuksen paikallisten luonnonvarojen kestävästä hallinnasta, joka perustuu luonnonmukaisten elintarvikkeiden tuotantoon ja kulutukseen. Toscanassa sijaitsevalla Chiantin alueella biodistrictin perustaminen mahdollisti tärkeimpien agroekologisten viininviljelykäytäntöjen käyttöönoton ja levittämisen. Tällaisia käytäntöjä ovat muun muassa rivien välinen nurmiviljely, paikallisten lajikkeiden valinta, luonnontilaisten ominaisuuksien säilyttäminen sekä orgaanisten lannoitteiden ja torjunta-aineiden ja viherlannoituksen käyttö. Tästä huolimatta tapaustutkimuksen kriittisenä haasteena on viljelyjärjestelmän monipuolistaminen biologisen monimuotoisuuden lisäämiseksi ja maiseman laadun parantamiseksi. Mahdollinen tapa vastata tähän haasteeseen on tukea vajaakäytössä olevien maatalousalueiden elvyttämistä erityisesti palauttamalla hylättyjä oliivitarhoja, palauttamalla pelto- ja laidunmaata sekä kehittämällä niihin liittyviä paikallisia arvoketjuja. Jälkimmäinen voisi myös lisätä paikallisen maatalousjärjestelmän kestävyyttä vähentämällä riippuvuutta yhden tuotteen eli viinin viennistä.
Tämän tapaustutkimuksen keskeiseen dilemmaan osallistuvien toimijoiden verkostoa kehitetään parhaillaan, sillä BD on edelleen kehittämässä ja laajentamassa tieto- ja tietoyhteyksiä keskeisen dilemman kannalta tärkeimpiä toimia varten.
Romaniassa keskeinen ongelma oli, miten lisätä pienimuotoisen maatalouden taloudellista elinkelpoisuutta ja samalla säilyttää kulttuurimaisema ja biologinen monimuotoisuus. Transilvanian ja Maramuresin suuri biologinen monimuotoisuus liittyy kiinteästi rakenteelliseen monimuotoisuuteen ja erityisiin viljely- ja maanhoitokäytäntöihin, joita maanviljelijät ovat käyttäneet sukupolvien ajan. Yhteiskunnallinen dynamiikka ja maatalouden tehostaminen aiheuttavat kuitenkin maiseman muuttumista, mikä aiheuttaa monenlaisia riskejä kestävyydelle yleensä ja erityisesti biologisen monimuotoisuuden säilyttämiselle.
Luottamus ja yhteistyö ovat hyvin heikkoja kansallistetun, kollektiivisen
maatalousjärjestelmän jättämälle sosiaaliselle traumalle. Yhdistyksiä on olemassa, mutta ne on perustettu
täyttämään kelpoisuuskriteerit maataloustukien saamiseksi; osuuskunnat - yhdistysten "parannus" - puuttuvat. Koska
maanviljelijät eivät halua kehittää taloudellista toimintaa yhdessä ja koska heillä on muita haasteita, jotka
liittyvät ammattitaitoon, rahavirtoihin, tiedonsaantiin ja infrastruktuuriin, he ovat juuttuneet alhaisen tuottavuuden
järjestelmään, eikä heillä ole keinoja lisätä arvoa raa'alle maataloustuotannolleen ja luoda markkinoita tai
päästä markkinoille.
Hallintomalli on vanhanaikainen ja hierarkkinen, ja se on pääasiassa yksipuolinen tai yksisuuntainen: julkisilta
instituutioilta kansalaisille. Päätökset tekevät valta-asemassa olevat henkilöt, ja tieto kulkee pikemminkin
epävirallisten sosiaalisten kanavien kautta. Paikallisilla toimintaryhmillä ja kansalaisjärjestöillä on keskeinen
rooli paikallisyhteisöille tiedottamisessa niiden asiantuntemuksen tai kiinnostuksen kohteisiin liittyvistä yhteistä
etua koskevista asioista ja yhteisöjen edustamisessa päätöksentekofoorumeilla. Nämä järjestöt investoivat myös
paikallisyhteisöihin - ekomatkailuun ja elintarvikkeisiin liittyviin infrastruktuureihin/tiloihin ja tapahtumiin,
jatkuvaan ammatilliseen koulutukseen tai markkinoiden kehittämiseen. Toinen tärkeä yhteistyösuhde on
viljelijöiden/viljelijäyhdistysten ja maatalousmaksuvirastojen (APIA, AFIR) välillä, jolloin tuensaajat luottavat
siihen, että virastojen työntekijät paitsi rekisteröivät heidän hakemuksensa myös auttavat heitä paperityön
valmistelussa.
Lisätietoja edellä mainituista esimerkeistä ja muista kymmenestä tapaustutkimuksesta löytyy D5.2-raportista.
Lataa:
D5.2 - Governance Networks Supporting AEFS
Ohjeet SNA:n soveltamiseksi omassa ympäristössäsi
Ohessa on lyhyt ohje, jonka olemme laatineet auttamaan kaikkia organisaatioita, jotka ovat kiinnostuneita testaamaan/käyttämään tätä menetelmää ymmärtääkseen paremmin paikallista hallintokontekstiaan, jonka pohjalta voidaan laatia parempia strategioita myönteisen muutoksen aikaansaamiseksi, olipa kyse sitten maatalousalasta tai jostain muusta alasta.
Lataa:
UNISECO Methodological Brief: Social Network Analysis: Brief Step-by- Step Guide (pdf)
Paikallisessa/alueellisessa/kansallisessa markkina- ja politiikkakehyksessä: markkina- ja politiikkavälineiden monikriteerianalyysi (MCA).
Markkina- ja toimintapoliittiset välineet - tuet, kannustimet, verotukselliset järjestelyt, ohjelmat jne. - ovat osa monimutkaisia institutionaalisia ympäristöjä, joihin liittyy monia osapuolia, joilla on erilaisia näkökulmia ja etuja. Niiden ennakkoarvioinnissa olisi otettava huomioon useita kvantitatiivisia ja/tai kvalitatiivisia kriteerejä, kun politiikkaa on tarpeen suunnitella uudelleen. Maatalous- ja ympäristöalan päätöksissä on otettava mukaan useita sidosryhmiä, joilla on erilaisia ja ristiriitaisia näkökulmia, mikä lisää päätöksen monimutkaisuutta.
Nämä perustelut tukevat päätöstä käyttää monikriteerianalyysiä, jota kansalliset hallitukset ja kansainväliset instituutiot soveltavat laajalti ja jota varten on olemassa useita virallisesti julkaistuja ohjeita ja valmiita työkaluja. Tässä UNISECOssa MCA perustuu kahteen keskeiseen viralliseen asiakirjaan, nimittäin Better Regulation Toolbox (EC, 2017) ja Multi-Criteria Analysis: A Manual. Yhdistyneen kuningaskunnan yhteisöjen ja paikallisen kehityksen ministeriö (UK-DCLG, 2009).
MCA:n toteuttamisen keskeiset vaiheet ovat:
- tavoitteiden asettaminen ja niiden monivuotisten ohjauskeinojen valitseminen, joille tehdään MCA (UNISECOn tapauksessa analysoimme tiettyjen monivuotisten ohjauskeinojen potentiaalia agroekologisiin viljelyjärjestelmiin siirtymisen tukemisessa 15:ssä Euroopan tapaustutkimuksessa);
- laatia asiaankuuluvat kriteerit, joiden perusteella monivuotisia ohjauskeinoja analysoidaan;
- haastateltiin asianomaisia sidosryhmiä, jotta ne voisivat arvioida kunkin MPI:n mieltymyksiä kriteerien suhteen;
- kunkin MPI:n pisteytyksen yhdistäminen ja johtopäätösten tekeminen.
Tässä jaksossa esitellään hankkeen tavoitteita varten luotu MCA-työkalu, ja jos teillä on samanlainen ongelma tai tavoite, joka koskee toivottua siirtymää maatalous- ja elintarvikejärjestelmissä, se selitetään tässä lyhyenä ohjeena analyysinne ja mahdollisesti päätöksentekonne tueksi.
UNISECO:n 15 tapaustutkimuksen maatalousekologisiin viljelyjärjestelmiin siirtymistä koskevat strategiat sisälsivät nykyisiä monivuotisia ohjauskeinoja nykyisessä muodossaan, tarkistettuja monivuotisia ohjauskeinoja, joissa ehdotettiin muutoksia niiden nykyiseen rakenteeseen, ja uusia ehdotettuja monivuotisia ohjauskeinoja - kaikki ne ryhmiteltiin kahdeksaan makroluokkaan: tulo- ja markkinatuki, maatalouden ympäristötuet, investointimaksut, tietämyksen edistäminen, sertifiointijärjestelmät, elintarvikepolitiikka, verkostoituminen/yhteistyö ja muut toimenpiteet (esim. veropolitiikka, maiseman/maankäytön hoitoa/suunnittelua koskevat säännöt, luonnonvaraista luontoa koskeva lainsäädäntö jne.) Kaikkiaan analysoitiin 148 välinettä, ja maatalouden ympäristötuet olivat suurin tukityyppi.
MCA-arvioinnin erityistavoitteen saavuttamiseksi määriteltiin ja käytettiin kahdenlaisia arviointiperusteita:
- Suorituskyky: kriteerit, joilla arvioidaan, missä määrin monivuotiset ohjauskeinot tukevat viljelijöitä ja muita toimijoita selviytymään maatalousekologiseen siirtymiseen liittyvistä esteistä, mikä riippuu pitkälti siitä, miten monivuotinen ohjauskeino on suunniteltu;
- Merkityksellisyys: kriteerit, jotka vaikuttavat monivuotisen ohjauskeinon merkityksellisyyteen siirtymästrategian tukemisessa arvioimalla välineen suhteellista merkitystä ja sen täytäntöönpanon kiireellisyyttä/aikaa.
Väliarviointi toteutettiin sekamenetelmällä - kvantitatiivisella ja kvalitatiivisella lähestymistavalla, haastattelujen ja työpajojen avulla, ja siihen osallistuivat kunkin tapaustutkimuksen sidosryhmät - poliittiset virkamiehet, hallintoviranomaiset, tutkijat, viljelijäliitot/-järjestöt, ympäristö- ja kansalaisjärjestöt sekä muut sidosryhmät, jotka edustavat maatalousalaa, palveluita ja elintarvikeketjua ja joilla on riittävästi kokemusta monivuotisista ohjauskeinoista. Tutkimuslähestymistapa on parantanut yksittäisen tapaustutkimuksen dilemmaan/haasteeseen liittyvien kontekstisidonnaisten kysymysten ymmärtämistä keskittymällä nykyisten ja uusien monivuotisten ohjauskeinojen arviointiin niiden mahdollisuuksien osalta edistää siirtymävaihetta sekä niiden käytännön vaikutuksiin hallintojärjestelyihin ja poliittiseen päätöksentekoon.
Esimerkki UNISECO-tapaustutkimusten tuloksista.
Ryhmittelimme 15 tapaustutkimusta kahteen pääryhmään sen perusteella, millaisia haasteita ne kohtaavat ja missä vaiheessa agroekologista siirtymää ne ovat: Aloittavat tapaustutkimukset, joissa keskityttiin siihen, miten siirtyminen voidaan aloittaa/edistää tavanomaisessa järjestelmässä toteuttamalla asteittaisia muutoksia - Itävalta, Sveitsi, Saksa, Suomi, Ranska, Kreikka, Unkari, Ruotsi, Yhdistynyt kuningaskunta, ja tehostavat tapaustutkimukset, joissa agroekologisia käytänteitä jo sovelletaan ja joissa keskityttiin siirtymisen tukemiseen maatilalta elintarvikejärjestelmän tasolle tai nykyisten agroekologisten käytänteiden ylläpitämiseen/vahvistamiseen - Tšekki, Espanja, Italia, Liettua, Latvia, Romania.
Kussakin tapaustutkimuksessa oli aiemmin yksilöity joukko esteitä, jotka monivuotisen arvioinnin avulla arvioitujen monivuotisten ohjausohjelmien olisi poistettava, jotta maatalousekologiset käytännöt voisivat levitä; esteet vaihtelivat biofysikaalisista, teknologisista/tietämyksellisistä, taloudellisista, sosiaalisista, kulttuurisista/käyttäytymiseen liittyvistä esteistä institutionaalisiin ja politiikkaan liittyviin esteisiin.
Tietyntyyppisten MPI:iden yleisyydestä voidaan todeta, että aloitustapauksissa eniten esiintyi lisäarvon, jalostuksen ja markkinoiden esteisiin liittyviä MPI:itä, kun taas tehostamistapauksissa tietoon liittyvät esteet aktivoivat suurimman määrän MPI:itä. Arvonlisäyksen, jalostuksen ja markkinoiden esteisiin keskittyminen vahvistaa tarpeen vahvistaa maatalousekologisten käytäntöjen taloudellista ja markkinasuorituskykyä erityisten poliittisten toimien avulla. Tietoon liittyviin ongelmiin keskittyminen vahvistaa sen, että tietoisuus ja ymmärrys ratkaistavista ongelmista sekä halukkuus omaksua uusia maatalouskäytäntöjä ovat ratkaisevassa asemassa maatalousekologiseen siirtymävaiheessa.
Keskeisiin esteisiin liittyvät MPI:t (niiden MPI:iden lukumäärä, joilla pyritään voittamaan tietty este, / MPI:iden kokonaismäärä prosentteina). Copyright CREA
Aloitus- ja tehostamistapaustutkimuksissa oli eroja arvioitavaksi valituissa MPI:issä. Aloitustapauksissa valittiin enemmän kannustimiin (maatalouden ympäristötuet ja investointimaksut) tai vähemmän edustettuina olleisiin "muihin toimenpiteisiin" keskittyviä MPI:itä. Tehostavat tapaukset suosivat verkostoitumiseen/yhteistyöhön ja elintarvikepolitiikkaan liittyviä MPI:itä. Tämä on johdonmukaista myös laajalle levinneen tietämyshaasteen, kuten valmiuksien kehittämisen, kanssa.
Alla olevassa kuvassa esitetään MPI:iden järjestys niiden suorituskyvyn ja merkityksellisyyden perusteella, jotka monivuotiseen kumppanuusselvitykseen osallistuneet sidosryhmät ovat antaneet kaikissa tapaustutkimuksissa. Kolme tärkeintä ovat tietämyksen edistäminen, verkostoituminen/yhteistyö ja investointimaksut.
MPI:iden keskimääräinen suorituskyky ja merkityksellisyys (kaikki tapaustutkimukset). Copyright CREA
Maatalouden ympäristötukien ja investointitukien tärkeysjärjestyksessä eteneminen korostaa, että maatiloilla tarvitaan rakenteellisia mukautuksia, jotka menevät pidemmälle kuin pelkkä taloudellinen korvaus tiettyjen viljelykäytäntöjen muuttamisesta. Toisin sanoen maatilat tarvitsevat siirtymäprosessin lujittamiseksi edellytykset, jotka mahdollistavat maatalousekologisten käytäntöjen omaksumisen ja riittämättömistä tilakustannuksista johtuvien rajoitteiden poistamisen.
Käynnistetyissä tapaustutkimuksissa sertifiointijärjestelmät ovat tärkeällä sijalla sekä merkitykseltään että suorituskyvyltään. Erityisten sertifiointijärjestelmien saatavuus voi tarjota oikean kannustimen elintarvikeketjun toimijoille lisäämällä agroekologisten elintarvikkeiden lisäarvoa. Sen sijaan tapaustutkimusten tehostaminen näyttää suuntautuvan enemmän systeemisiin toimenpiteisiin, joihin liittyy muutoksia, jotka ylittävät maatilan mittakaavan.
Tulotukea ja markkinatukea koskevia monivuotisia ohjauskeinoja ei pidetty olennaisen tärkeinä
tai kohtalaisen tärkeinä maatalousekologisten käytäntöjen käyttöönoton aloittamiseksi tai edistämiseksi.
Näiden tutkimustulosten perusteella, joita kuvataan tarkemmin kohdassa D5.4. Innovatiiviset markkina- ja poliittiset
välineet maatalousekologiseen siirtymävaiheeseen liittyvien strategioiden edistämiseksi, voimme päätellä, että ne
vahvistavat yhteisen maatalouspolitiikan II pilarin (maaseudun kehittäminen) välineiden, erityisesti tietämyksen
edistämisen, yhteistyön ja maatalouden ympäristötukien, merkitystä maatalousekologiseen siirtymiseen
kannustamisessa. Tämä on erityisen tärkeää maatiloille, jotka ovat aloittamassa maatalousekologisten käytäntöjen
käyttöönottoa ja joiden on selviydyttävä tiedon luomisen haasteesta.
Lataa:
D5.4 - Annex 1: Case study summaries (pdf)
Viljelijöiden tietämyksen lisääminen agroekologisten käytäntöjen hyödyistä ja taloudellisista mahdollisuuksista on keskeinen osa menestyksekkäitä agroekologisen siirtymästrategioita. Elintarvikepolitiikalla ja sertifiointijärjestelmillä on keskeinen rooli, sillä ne tukevat tällaisten käytäntöjen ja niihin liittyvän tietämyksen levittämistä - erityisesti siirtymävaiheessa. Lisäksi horisontaalisen ja vertikaalisen yhteistyön edistäminen elintarvikeketjussa on ratkaisevan tärkeää, jotta voidaan puuttua suuriin siirtymäkauden esteisiin. Verkostoitumis- ja yhteistyövälineet ovat ratkaisevan tärkeitä synergioiden luomiseksi elintarvikeketjujen sisällä ja niiden välillä sekä kuluttajien vastuullisuuden ja osallistumisen lisäämiseksi, valmiuksien kehittämisen haasteeseen vastaamiseksi ja agroekologisten käytäntöjen edistämiseksi järjestelmän uudelleensuunnittelussa.
Suuntaviivoja MCA:n soveltamiseksi omassa ympäristössäsi
Ohessa on lyhyt ohje, jonka olemme laatineet auttaaksemme kaikkia organisaatioita, jotka ovat kiinnostuneita testaamaan tai käyttämään tätä menetelmää markkina- ja poliittisten välineiden arvioimiseksi yhdessä päätöksentekijöiden, toteuttajien, edunsaajien ja muiden mahdollisten sidosryhmien kanssa, jotta voidaan kehittää parempia strategioita ja kannustimia myönteisen muutoksen aikaansaamiseksi, olipa kyse sitten maatalousalasta tai jostain muusta alasta. Varmista, että käytät suuntaviivoja yhdessä niihin liittyvän arviointimatriisin kanssa (Excel-tiedosto).
Lataa:
UNISECO-MCA-tool-assessment-matrix-MPIs_2020_CC.xls
Tutustu SESSITiin, sosioekologisten järjestelmien vuorovaikutustyökaluun.
SESSIT tarjoaa kansalaisjärjestöille, kansalaisjärjestöille ja paikallisyhteisöille, jotka työskentelevät maatalouden ympäristötoimien parissa, mahdollisuuden kerätä esimerkkejä maatalousjärjestelmistä, joissa siirrytään tavanomaisesta maatalousekologiseen järjestelmään. Esimerkkejä voidaan lähestyä kahdesta suunnasta: lukemalla tarinoita viljelijöiden näkökulmasta eri maista, jotka työskentelevät erilaisissa viljelyjärjestelmissä (välilehti Agroekologinen viljely) ja/tai tutkimalla politiikka- ja markkinapuolta ja esteitä ja ajureita, jotka estävät tai edistävät siirtymistä agroekologiaan (välilehti Politiikat ja strategiat). Saatuja tietoja ja kokemuksia voi hyödyntää omassa työssään viljelijöiden ja poliittisten päättäjien kanssa.
Enter SESSIT
